Meritorin koululla oli pojan luokan järjestämä kahvila. Äänestyspaikkana toimiva koulu tuo mukavasti asiakkaita. Oma osuuteni järjestelyistä jäi normaaliin tapaan kuljetuksiin. Ehkä parempi niin etten ole suotta sähläämässä. Menin kuitenkin vaaliuurnan kautta kahville. Nälkä oli taas. Siis kahvi, karjalanpiirakka ja mokkapala. Oli suosittu maltillista hinnoittelua, joten koko lysti kustansi vain 3,5 EUR. Kahvilana toiminut luokka oli sisustettu mukavasti. Pulpetit oli liitetty yhteen suuremmiksi pöydiksi ja pöydille oli asetettu tyylikkäitä kuvia Suomen presidenteistä. Tämä tarjosi oivan mahdollisuuden toiseen poliittiseen kannanottoon lyhyen ajan sisään.
Tyytyväisenä panin merkille että epämiellyttävin vaihtoehto ei ollut edustettuna. Koiviston pöytä oli varattu, Rytiä ei näkynyt. Päätin nauttia annokseni Mannerheimin seurassa. Aloitin mokkapalasta. Kuorrute oli sopivan kahvinen ja pohja oli myös maukas. Koristeena oli tummia nonparelleja. Kelpo tuote. Karjalanpiirakka munavoineen maistui myös hyvin.
Kahvia juodessani sain myös raportin Twitterissä aktiiviselta ystävältäni. Myös kulinaristina hän on tunnetumpi kuin allekirjoittanut. Hän oli käynyt äänestämässä Mainingin koululla. ”Kuiva, mokaton” oli tuomio mokkapalasta. Kahvi oli sen sijaan ihan ok.
Takahuoneessa oli odottamassa kymmenkunta pellillistä mitä erilaisempia variaatioita mokkapaloista. Jätän ne nyt kuitenkin sen tarkemmin kuvaamatta, tosin huomioni kiinnittyi yhteen poikkeuksellisen paksupohjaiseen tuotteeseen.
Pyörin hetken koululla ja päätin kahvitella vielä Kekkosen pöydässä. Vahva vallankäyttäjä, uskoakseni otti sen vallan mitä tarjolla. Ja sitähän oli tarjolla, toisin on nykyään. Jään jännittyneenä odottamaan tietoa siitä kuka on aina niin itsevarman Paavon kanssa toisella kierroksella 🙂
Mokkapala 