Tänään ei ollut ohjelmassa muuta tapahtumaa kuin vakiomuotoiset harkkakuskaukset Espoonlahden urheilupuistoon. Yhdet aamupäivällä ja toiset iltapäivällä. Aamupäivällä, kun tytär oli saatu harjoituksiin ja poika yleisöluisteluun, kävelin joutessani kentänlaitoja. Huomasin että kummitytölläni on peli ja hetken pällisteltyäni havaitsen vanhempansakin kentän laidalta. Menin sanomaan päivää. Ovat lukeneet blogiani ja ystävällisesti vinkkasivat että Kaitaan koululla olisi mokkapalaa tarjolla, ovat itsekin sinne kohta lähdössä. Tiedossa oli mokkapalojen varsin rajoitettu saatavuus, joten lähdin samantien autolle ja suuntasin kohti Iivisniemeä. Ehtisin sopivasti käymään siellä ennen harjoitusten päättymistä.
Koululla oli jokin tapahtuma, nähtävästi oppilaille ja heidän vanhemmilleen pääosin suunnattu. Ystäväni olivat lähteneet perääni aikalailla heti, pääsin viime metrit vielä heidän kyydillään. Itse olin jättänyt auton hieman kauemmaksi. Sain opastuksen myyntipisteen luo. Mokkapaloja ei tietenkään näkynyt. Asiaa tiedusteltuani sain kuulla että kaikki kolme pellillistä oli jo myyty. Ei ihme että olivat loppuneet alkuunsa. Oli tyydyttävä johonkin muuhun. Unelma mokkapalasta vaihtui palaan unelmatorttua (1 euro, ihan hyvää) ja kahvikupilliseen (1 euro).
Harmitteluni loppuneesta mokkapaloista innosti kuitenkin myyjät keskustelemaan aiheesta keskenään. En voinut tietenkään välttyä kuulemasta keskustelua, erityisesti huomioni kiinnittyi mainintaan siitä että mokkapalat olisivat eteläisessä Suomessa yleisimmillään. Pohjoisemmissa urheilutapahtumissa niitä olisi kuulemani mukaan hiukan harvemmin tarjolla. Mikäli lukijoillani on vastaavanlaisia kokemuksia, lukisin niistä mielelläni kommenteissa. Jälkikasvuni on vielä sen verran nuorta, että kovin pitkiä pelimatkoja ei ole vielä tehty.
Poistuin ystävieni seuraan syömään unelmatorttuni ja sieltä edelleen kyyditsemis hommiin. Ehkäpä ensi viikonloppuna on parempi onni mokkapalojen osalta.
Mokkapala 